Katutason byrokraatti

Katutason byrokraatti tarkoittaa suoraan asiakkaiden kanssa tekemisissä olevaa työntekijää. Katutason virkamiehet suorittavat ja/tai valvovat hallituksen lakien ja julkisen vallan edellyttämiä toimia turvallisuudesta koulutukseen ja sosiaalipalveluihin.^[1][2]

Katutason byrokratian ja katutason byrokraatin käsitteen loi ensimmäisenä Michael Lipsky vuonna 1969^[3]. Hän kirjoitti ”Politiikan toteuttaminen riippuu lopulta ihmisistä [katutason byrokraateista], jotka sen tosiasiassa toteuttavat”^[3]. Lipsky myöhemmin julkaisi 1969 artikkelinsa kirjassa Theoretical Perspectives on Urban Politics (suomeksi Kaupunkipolitiikan teoreettiset näkökulmat)^[4][5].

Myöhemmin teoksessaan Street-level bureaucracy, jonka ensimmäinen painos julkaistiin vuonna 1980, hän kuvaili katutason byrokratian ja katutason byrokraatin käsitteitä seuraavanlaisesti:

»Tämä kirja on osittain yksilön paikan etsimistä niissä julkisissa palveluissa, joita kutsun katutason byrokratioiksi. Näitä ovat koulut, poliisi- ja sosiaalivirastot, alioikeudet, oikeusaputoimistot ja muut virastot, joiden työntekijät ovat vuorovaikutuksessa ja joilla on laaja harkintavalta etuuksien myöntämisessä tai julkisten seuraamusten jakamisessa.”»
(Street-level Bureaucracy (2010), s. xi^[6])

»Julkisen sektorin työntekijät, jotka ovat työssään suoraan tekemisissä kansalaisten kanssa ja joilla on huomattavaa harkintavaltaa työnsä suorittamisessa, työllistävät huomattavan määrän katutason byrokraatteja suhteessa siihen, mitä tässä tutkimuksessa kutsutaan katutason byrokraateiksi. Julkiset palveluvirastot, joiden henkilökunta muodostuu näistä katutason byrokraateista, luokitellaan tässä tutkimuksessa katutason byrokratioiksi. Tyypillisiä katutason byrokraatteja ovat opettajat, poliisit ja muu lainvalvontahenkilöstö, sosiaalityöntekijät, tuomarit, julkiset lakimiehet ja muut tuomioistuinten virkailijat, terveydenhuollon työntekijät ja monet muut julkiset työntekijät, jotka myöntävät pääsyn valtion ohjelmiin ja tarjoavat palveluja niiden puitteissa. Näissä tehtävissä työskentelevillä ihmisillä on yleensä paljon yhteistä, koska heidän työolonsa ovat analyyttisesti samanlaiset.

Tavat, joilla katutason byrokraatit tarjoavat etuja ja sanktioita, jäsentävät ja rajaavat ihmisten elämää ja mahdollisuuksia. Nämä tavat ohjaavat ja luovat sosiaalisen (ja poliittisen) kontekstin, jossa ihmiset toimivat. Näin ollen jokaiseen palveluetuuksien laajentamiseen liittyy valtion vaikutusvallan ja valvonnan laajentuminen. Katutason byrokraatit ovat julkisten etuuksien tarjoajina ja yleisen järjestyksen ylläpitäjinä poliittisen kiistan kohteena. He joutuvat jatkuvasti kärsimään palvelujen vastaanottajien vaatimuksista parantaa tehokkuutta ja reagointikykyä ja kansalaisryhmien vaatimuksista parantaa valtion palvelujen tehokkuutta ja vaikuttavuutta. Koska katutason byrokraattien palkat muodostavat merkittävän osan hallituksen muista kuin puolustusmenoista, kaikki epäilyt hallituksen budjettien suuruudesta johtavat nopeasti huoliin näiden julkisten palvelujen laajuudesta ja sisällöstä. Lisäksi julkisten palvelujen työntekijät ovat laajentaneet ja vahvistaneet kollektiivista voimaansa niin, että julkisten palvelujen laajuutta koskevissa kiistoissa heistä on tullut merkittävä itsenäinen voima heidän asemaansa ja asemaansa vaikuttavien kiistojen ratkaisemisessa.”»
(Street-level Bureaucracy (2010), s. 3–4^[7])

1. ↑ Cohen: Policy Entrepreneurship at the Street Level: Understanding the Effect of the Individual, s. 1-74. Cambridge: Cambridge University Press, 2021. ISBN 9781108875233. (englanniksi)
2. ↑ Sosiaalityön yhteisvalinta, s. 4 (PDF) Tampereen yliopisto, Yhteiskuntatieteiden tiedekunta / Tampereen korkeakouluyhteisö. 21.5.2019. Arkistoitu 30.7.2020. Viitattu 19.11.2021.
3. ↑ ^{a b} Lipsky, Michael: Toward a Theory of Street-Level Bureaucracy (IRP Discussion Papers No. 48–69), s. 45. Madison, WI: Institute for Research on Poverty (IRP), University of Wisconsin, 1969. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 19.11.2021). (englanniksi)
4. ↑ Lipsky, Michael: Street-level bureaucracy: dilemmas of the individual in public services. Sitaatti suomennettuna, s. 239: ”Katutason byrokratian käsitettä ehdotettiin alun perin asiakirjassa, joka laadittiin Yhdysvaltain valtiotieteellisen yhdistyksen (the American Political Science Association) vuosikokoukseen vuonna 1969 ”Towards a Theory of Street-Level Bureau” (suomeksi: ”Kohti katutason byrokratian teoriaa”. Myöhemmin se julkaistiin Willis Hawleyn ja Michael Lipskyn toimittamassa teoksessa Theoretical Perspectives on Urban Politics (suomeksi: Teoreettisia näkökulmia kaupunkipolitiikkaan) (Englewood Cliffs, N.J.: Prentice-Hall, 1977), s. 196–213.”. Alkuperäinen sitaatti englanninkielisenä, s. 239: ”The conception of street-level bureaucracy was originally proposed in a paper prepared for the Annual Meeting of the American Political Science Association in 1969, "Toward a Theory of Street-Level Bureaucracy." It was later revised and published in Willis Hawley and Michael Lipsky, eds., Theoretical Perspectives on Urban Politics (Englewood Cliffs, N.J.: Prentice-Hall, 1977), pp. 196–213.“. New York: Russell Sage Foundation, 2010 (Alun perin julkaistu 1980). ISBN 978-0-87154-544-2. (englanniksi)
5. ↑ Michael Lipsky (luvun kirjoittaja): ”Toward a Theory of Street-level Bureaucracy”, Theoretical perspectives on urban politics, s. 196–213. Englewood Cliffs, New Jersey: Prentice-Hall, 1976. ISBN 0-13-913202-3. (englanniksi)
6. ↑ Lipsky, Michael: Street-level bureaucracy: dilemmas of the individual in public services, s. xi. Alun perin julkaistu 1980. New York: Russell Sage Foundation, 2010. ISBN 978-0-87154-544-2. (englanniksi)
7. ↑ Lipsky, Michael: Street-level bureaucracy: dilemmas of the individual in public services, s. 3–4. Alun perin julkaistu 1980. New York: Russell Sage Foundation, 2010. ISBN 978-0-87154-544-2. (englanniksi)